Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Terveisiä rippikoulousta

Rippileirin päiväohjelma virsien sanoin:


- Nyt ylös, sieluni (herätys)
- Taas alkaa kiitoksella (hartaus)
- Nyt silmäin alla Jeesuksen (aamupala ja muut ruokailut)
- Suo, Jeesus, paras opettaja (oppitunnit)
- Ylitse kaikkien rajojen (lentopalloa)
- Annoit, Herra, tehtävän (ryhmätyöt)
- Monin kielin keskeltämme (iltaohjelma)
- Yö joutuu etehemme (iltatoimet)
- Vaiti kaikki palvokaamme (hiljaisuus)



(En muista, mistä alkuperäinen idea on pari vuotta sitten tullut, mahdollisesti Pastorit-palstalta. Olen sitä pyrkinyt jalostamaan...)

tiistai 15. elokuuta 2017

Arkkipiispaksi halukkaita

Tiesittekö, että ainakin nämä kolme aikovat arkkipiispaksi?


Seuratkaa heitä!


Uuno Kutvonen, 56, on Patajärven kirkkoherra, asessori, rotary ja metsästysseura Kiima-Karjun jäsen. Virkaura on ollut nouseva apupapista alkaen. Hetero ja naimisissa ensimmäisessä avioliitossa. Arveluttavaa, että ei ole tuominnut julkisesti serkunkumminkaimaansa, jota epäillään homoudesta.


Marjatta Teräsniska, 58, on asiantuntijatehtävissä Pielavedellä, Botswanassa ja Burkina Fasossa. Hän on tutkinut käymäläkulttuurin kristillisiä konnotaatioita kehitysyhteistyön viitekehyksessä. Naimaton ja vankkakuntoinen. Hyvät hampaat. Hymyilee kuin entinen ulkoministeri.


Päivi Päkäläinen, 55, Juustokedon lähiöpappi, on nuoren polven suosikkiehdokas. Hän on sanoittanut kuusi Nuoren seurakunnan veisua ja antanut pyytämättä lukemattomia lausuntoja skaalalla piparkakuista rippikoulusuunnitelmaan. Twiittailee. Väitellyt Martti Lutherin naiskäsityksestä. Eronnut, kaksi lasta, joista toinen saanut sakot viritetystä moposta.
--
Voitte henkäistä helpotuksesta. Ei heitä ole edes olemassa saati että olisivat virkaan kannattajayhdistyksen avulla ilmoittautuneet.


Jotkut muut ilmoittautuvat. En arvaile, ketkä.


Sydämestäni toivon, että heitä ehdokkaina kuvataan toisessa sävyssä kuin yllä. Asiallisuutta ja hienotunteisuutta kehiin, kiitos.


P.S. Jos joku täyskaima on, ilmaisen pahoitteluni. Mahdolliset yhteydet todellisiin ihmisiin eivät missään tapauksessa ole tarkoituksellisia.

maanantai 7. elokuuta 2017

Mistä uskonnossa on kysymys?


Eri uskonnoissa on yhteisiä piirteitä, joskaan kaikki nämä eivät koske kaikkia. Klassinen buddhalaisuus ei edellytä jumalaa tai jumalia. Joskus taas pitää miettiä, onko kyse uskonnosta vai elämänfilosofiasta.

Mutta jotakin tämäntapaista eri uskonnoista voisi koota:

  • Kaipaus kadotettuun tai tulossa olevaan parempaan (taivas, paratiisi, Abrahamin helma, nirvana)
  • Tietoisuus siitä, että ihminen tai yhteisö ei ole aivan sitä, mitä pitäisi olla (synti, rikkomukset, epätäydellisyys, vääryyksien korjaus, oikaisu, kosto)
  • Unelma paremmasta tulevaisuudesta, josta esim. epätäydellisyys, rikkinäisyys tai synti on poissa
  • Olemassaololle etsitään tarkoitusta tai mielekkyyttä

Kysymykset ovat ihmiskunnan yhteisiä, mutta vastauksissa riittää kirjoa. Monissa idän uskonnoissa keskitytään mietiskelyyn, itsetarkkailuun ja valaistumiseen. Ratkaisu ongelmiin löytyy sisältäpäin. Voidaan vapautua jälleensyntymisen pakosta, vaipua tyhjyyteen.

Toinen yleinen piirre on esi-isien tai heidän henkiensä kunnioitus. Usein siihen liittyy pilkuntarkka sääntöjen noudattaminen.

Myös juutalaisuutta voi luonnehtia lakiuskonnoksi, joskin lain noudattamista ei useinkaan koeta taakaksi vaan etuoikeudeksi.

Juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa toki myös mietiskellään, mutta nähdään samaan aikaan tarve muutokseen, joka ei ole vain sisäistä ihmistä koskeva. Vääryydet on oikaistava ja ehkä koko yhteisön muututtava.

Kristinusko nykymuodoissaan uskoo sosiaaliseen vastuuseen ja kehotteluun, mutta on uskontoja tai niiden äärisuuntia, joissa pakottaminen jopa väkivallalla katsotaan oikeaksi.

Monoteististen (yksijumalaisten) uskontojen voima – ja joskus vamma – on käsitys siitä, että kun oma Jumala on se ainoa oikea, ovat muut vääriä. Tästä voi seurata hankalia uskontojen välisiä suhteita.

 

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Yhteisö auttaa - myös takametsien unohdettua kansaa

Perussuomalaisten puolue otti ja jakaantui. Saa nähdä, mihin kehitys johtaa. Useinkaan poliittinen jako ei johda kasvavaan menestykseen, vaan pettymysten kautta kuihtumiseen. Mielessä väikkyy vennamolaisen SMP:n kohtalo 1970-luvulla. Syntyi Suomen kansan yhtenäisyyden puolue (SKYP), toistakymmentä edustajaa – ja pian muisto vain.
Unohdettu kansa, takametsien miehet ja eri tavoin köyhät tarvitsevat varmasti aina kanavan, jolla saada äänensä kuuluviin.
Olen kirkkoamme miettinyt samaan suuntaan. Erityisesti konservatiivit ovat ääneen kyselleet, jakautuuko kirkko.
En niinkään usko, että jakautuu. Sen sijaan tapahtuu hapertumista monelta reunalta. Pettyneet valuvat pois. Toinen poistujien joukko koostuu niistä, joiden elämässä usko tai ainakaan organisoitunut uskonnollisuus ei enää löydä kosketuspintaa.
En harrasta syyllisten etsintää ja nimeämistä, koska se harvoin auttaa mihinkään.
Sen sijaan tunnen syvää surua siitä, että kirkkoni on kuin sorvissa, jossa joka kierros pyyhkäisee pienemmäksi.
Ei uskontokunnan arvo perustu jäsenmäärään. Ei ainakaan aina uskottavuuskaan.
Mutta jos ajatellaan kirkon monia tehtäviä, niiden hoito vaikeutuu sitä mukaa kuin väki vähenee. Mistä vastuunkantajat? Mistä palkanmaksajat? Mistä kanavat vaikkapa takametsien miesten, unohdetun kansan ja eri tavoin köyhien ääneksi?
Olen edelleen siinä käsityksessä, että kirkko on äärettömän tarpeellinen instituutio. Arvostettu opettaja tiedekunnassa kysäisi, montako seurakunnatonta kristittyä Uudessa testamentissa on. Apostoleillakin oli seurakunta, joka Kristuksen asialle lähetti.
Vaikka yksilö on miten muodissa, haluan lämmöllä puhua yhteisöjen puolesta.

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Inhimillinen tatsi on tärkeä

Työpaikan lähikaupan kassoista puolet toimii itsepalveluna.
Ihan näppärästi toimivatkin, ainakin niin kauan kun vieressä seisoo kärsivällinen neuvoja. Kortti tuohon ja tuosta luetaan koodit...
Lienee turha tätäkään uudistusta vastustaa.
Silti mietin, miksi ihminen on aina se menoerä, josta pyritään eroon.
Onko se kassapäätteen kanssa työskentelevä kait melko pienipalkkainen ja osa-aikainen työntekijä ehdottomasti saatava pois?
Toisekseen tiedän useita ikäihmisiä, joille kaupan kassan tervehdys saattaa olla ainoa päivän mittaan kuultu.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Jäljet pelottavat

Kotimaa24 uutisoi aloitteesta, että kirkko laajentaa avioliittokäsitystään. Aloite lähetettiin valiokuntaan.


"Aloitteessa esitetään, että kirkolliskokous ryhtyisi valmistelemaan tarvittavia muutoksia kirkon avioliittokäsityksen laajentamiseksi myös samaa sukupuolta olevia pareja koskevaksi. Samalla siinä ehdotetaan, että perinteisellä tavalla avioliittoon suhtautuville turvataan mahdollisuus olla ja toimia kirkossa tasavertaisesti. Aloitteessa pidetään tärkeänä, ettei erilaisista avioliittokäsityksistä tule kirkkoa jakavia tekijöitä."


Tämä kuulostaa niin kauniilta ja maailmoja syleilevältä...
Paitsi että vestigia terrent, jäljet pelottavat.


Hurjassa nuoruudessani vuonna 1986 olin hyväksymässä naispappeuspäätöstä, johon lykättiin lähes samansisältöinen ponsi kuin tuo avioliittokäsityksen "perinteisellä tavalla avioliittoon suhtautuville turvataan mahdollisuus olla ja toimia kirkossa tasavertaisesti. "


Naispappeuden osalta kun ponnesta tuli hirmuinen riidan lähde. Osa luki sen, että vastustajien usko ja oppi on ylivertainen. Toisin päin taas lopulta riidat ratkaistiin sillä, että vastustajia ei enää vihitty papiksi.


Joka tapauksessa hyvää tarkoittava omantunnonklausuuli ja tasa-arvon korostus johti karmeisiin tulkintoihin ja pitkiin riitoihin.
Toivottavasti ei tässä asiassa.

 Vaikka onkin niin, että historiasta opimme sen, ettei historiasta opita juuri mitään.
Miten oikeasti toteutuisi tuo kirkon yhtenäisyyden turvaaminen? Keskinäinen kunnioitus?
Voi kun sen näkisin!

torstai 4. toukokuuta 2017

Määritelmiä siitä, mitä ei voi määritellä

Mitä usko on?
Se on tietoa, suostumusta ja hyväksymistä Jumalan edessä.
Se on tie, jota kuljetaan.
Sillä tiellä kuljetaan yhdessä.
Sillä tiellä keskeistä ei ole minä, Minä, MINÄ, vaan Jumala ja lähimmäinen.

Mitä usko ei ole?
Tunteen läikähtelyä.
Systeemin rakentelua.
Omahyväistä itsekkyyttä.
Tuomiohenkeä.