Eilen sunnuntaina saarnasin Tainionkoskella Jumalan huoneen ihanuudesta.
Muistutin ystävän kertoman muiston Hankasalmelta. Hän oli ihastellut kirkonmäen kauneutta, johon vanha seurakunnan työntekijä oli todennut: - Kaikki on kaunista, kun sitä katselee rakkauden silmin.
Yritin sanoa, että suhde kotikirkkoon saisi olla juuri tuollainen. Katselisimme sitä rakastavin silmin emekä niinkään tarkkaisi puutteita, vaan iloitsisimme hyvästä.
Monelle kotikirkon tekee rakkaaksi se, mitä siellä on koettu, esim. asteltu yhdessä alttarille tai polvistuttu ensi kertaa ehtoolliselle. Se kaikkein tärkein tekijä on kuitenkin elävän Jumalan läsnäolo. Jos sitä kaivataan tai siitä iloitaan, ollaan oikealla tiellä.
On kiva ajatella jostakin kirkosta, että tämä on minun kotikirkkoni, minun paikkani on täällä. Muuan nasaretilainenkin meni tapansa mukaan synagogaan, ja Joosef ja Maria tapasivat käydä Jerusalemin pääsiäisjuhlilla.
Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa
