Minulla on ollut ilo päästä saarnaamaan eri puolille Suomea sateenkaarimessuissa. Ne kokoavat monenlaisia seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä ja heidän ystäviään ja omaisiaan.Saavat niihin muutkin osallistua.
Tampereen Finlaysonin kirkon juhlamessun 23.11.2013 jälkeen päässäni pyörivät tutut ajatukset.
- Mikä ilo nähdä tällainen joukko asiaan paneutuneita, tasokkaita ja innostuneita vapaaehtoisia messua suunnittelemassa ja toteuttamassa!
- Ilo olla messun pappina yhdessä Tampereen tuomiorovastin kanssa! (Ja vieno kysymys, milloin muut tuomiorovastit uskaltavat tätä osaa seurakunnastaan palvella.)
- Ilo nähdä kirkon täydeltä väkeä, joka on kirkossa kuin kotonaan. Huomattava osa niitä nuoria aikuisia, joita kirkko muuten itkee toimintaansa. Näissä tilanteissa heitä on vaikka kuinka paljon. He kokevat kristillisen uskon merkittäväksi osaksi elämäänsä.
- Hurskas toive (pium desiderium), että pian koittaisi päivä, jolloin kaikki kristityt voisivat rohkeasti ja turvallisin mielin jakaa messun ilon keskenään, jolloin ketään ei ns. katsottaisi ulos kirkosta, jolloin ihmiset saisivat tuntea olevansa tasa-arvoisia Jumalan lapsia.
---
Käytin monta kertaa sanaa ilo. Ihan syystä. No niin, varaudun kivitykseen siitä hyvästä.
Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa
