Pappi
vieraili ikäihmisten asuinyhteisössä, ja kun oltiin kiireettä yhdessä koolla, hän
pyysi elämänohjeita, joita voisi rippikoulussa tarjoilla.
Klassiseen
tapaan oli ensin vaivautunut hiljaisuus. Sitten tuli muutama hörähdys ja yritys
lyödä asia leikiksi.
-
Tehkää
jotakin sellaista, mitä voitte myöhemmin katua.
Ohje ei
saanut yleistä kannatusta, mutta sitten huoneen loukosta, herrasmiesten
joukosta, nousi esiin ajatukseen jossakin määrin yhtyvä.
-
Minä
juuri luin artikkelin, jonka mukaan me vanhat emme niinkään kadu sitä, mitä
olemme tehneet. Enemmän me kadumme sitä, mitä emme tehneet. Jätimme tilaisuuden
käyttämättä. Se kaduttaa.
Seurasi
hetken hiljaisuus. Ajatus oli outo, uus.
Mutta kun
puhe jatkui, yksi ja toinen yhtyi ajatukseen. Tuli esiin yhä uusia katumuksen
aiheita siitä, mikä oli jätetty tekemättä. Ei oltu tarpeeksi lasten kanssa. Ei
ymmärretty pitää huolta ystävyyssuhteista. Ei otettu vastaan työpaikkaa. Ei
sitä ja ei tätä.
Miten tämän
kääntäisi toimintaohjeeksi nuorille?
Olisiko se
jotakin tällaista:
-
Olkaa
rohkeat. Älkää pelätkö kokeilla uutta. Ei se ole maailmanloppu, jos jossakin
epäonnistuu.
Samassa
linjassa lienee Lutherin pöytäpuheissa muistiin kirjattu ajatus:
-
Tehkää
rohkeasti syntiä!
Ajatus ei
ole niin järkyttävä kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää. Sillä kehotetaan pois
tekopyhyydestä ja hurskauden teeskentelystä. Se ei ole synnitön, joka ei vain
vielä ole jäänyt kiinni. Rohkeasti syntiä tekevä myös rohkeasti tekee
parannusta ja ymmärtää, mihin Kristusta tarvitsee.
Tunnetusti
vakaan viisaat pitävät yhteiskuntaa pystyssä – ja hupsut sitä kehittävät.
Erilaisuus koetaan yhä joskus hupsuudeksi, mitä se ei ainakaan aina ole.
Ihmiskunnan
yhteistä aarretta ovat erilaiset kansanviisaudet ja sanaparsikokoelmat.
Raamatussakin on Sanalaskujen kirja. Moni ikivanha ajatus on edelleen tuore ja
käyttökelpoinen. Jotkut taas ovat mennyttä maailmaa ja joutavatkin unohtua.
Sanotaan,
että on tärkeä oppia median lukutaitoa. Totta. Oppisiko sitä myös elämisen
taitoa?
Toisaalta
useampikin filosofi on todennut ongelmaksi sen, että kun vihdoin alkaa jotakin
elämästä ymmärtää, ollaan jo lähellä sitä hetkeä, kun elämä jää taakse.
Mutta sitä
ennen on meille varattuna vaikka mitä mielenkiintoista. Joku tallaa vakaata
uraa, toinen kokeilee ja etsii. Molemmat voivat päätyä siihen, että katumista
on vähän. Ainakin siitä, mikä hyvä jäi tekemättä ja mahdollisuus käyttämättä.