Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

lauantai 24. joulukuuta 2016

Jouluksi 2016



(Tämä on julkaistu Savon Sanomissa 24.12.2016 "Ajassa" alakertana)
Ihmeiden ihme

Jouluun kuuluu, että yritetään sanoa ja ymmärtää jotakin sellaista, mikä ei sanoiksi tai ymmärrykseen taivu. Miten Jumala voi tulla ihmiseksi tai sana lihaksi?

Siihen on Uuden testamentin sisällä lukemattomia eri polunpäitä vastaukseksi. Se on vähän kuin sokeat norsua tutkisivat. Yksi tunnustelee kärsää, toinen korvaa, kolmas torahammasta, neljäs jalkaa, viides kylkeä ja kuudes häntää. Kukin voi kertoa jotakin olennaista ja varmasti norsuun kuuluvaa, mutta kukaan ei hallitse koko totuutta.

Vanhimmat Uuden testamentin tekstit ovat Paavalilta. Hän mainitsee ohimennen ajan täyttyneen ja Jumalan lähettäneen Poikansa syntymään naisesta, mutta muuten häntä ei tuntunut juuri lainkaan kiinnostavan Kristus ”lihan mukaan”. Hänelle tärkeintä olivat ristinkuolema ja ylösnousemus. Mainitsee hän toki myös parusian, sen että Kristus tulee vielä takaisin. Ehkä hyvinkin pian.

Evankeliumeissa kohtaamme Markuksella eräänlaista adoptio-oppia tai nykykäsityksen mukaan mieluummin possessionaalisuutta. Henki valtaa Jeesuksen ja ohjaa suureen tehtävään. Jumala tavallaan ottaa Jeesuksen pojakseen ja julkistaa sen. Matteus ja Luukas eivät tyytyneet tähän, vaan heidän täytyi kertoa Jeesuksen lapsuudesta. Hyvin erilaiset kertomukset muuten. Ihmeet ovat olleet mukana alusta asti, ei vasta kasteen ja kirkastusvuoren jälkeen.

Johanneksen evankeliumi on kuin toisesta maailmasta. Siellä on pyhä Sana, joka oli luomisesta asti Jumalan luona kunnes laskeutui tänne maailmaan ja tuli lihaksi. Vähän samantapainen on Paavalin siteeraama kenosis-hymni, jossa ennalta ollut Kristus tyhjentää itsestään taivaallisen olemuksensa voidakseen olla kuolevainen. Jos Markuksen Jeesus on paljolti ihminen, Johanneksella hän on taivaallinen olento keskellämme.

Luukkaan evankeliumissa ja Apostolien teoissa edellytetään erityinen kirkon aika, kun Kristuksen paluu näytti viipyvän. Kirkon tehtävä oli kastaa ja opettaa, murtaa leipää nälkäisille ja viedä sana kaikkeen maailmaan.
Monesta kohdasta voi uumoilla, että ne kuvaavat myöhemmän seurakunnan käytäntöä esimerkiksi ehtoollisen vietossa ja kasteessa. Ydinasiat kuvataan yhä kiteytetymmin, joskin vielä oli pitkä matka esimerkiksi kolmeen ekumeeniseen uskontunnustukseen.

Kaiken kaikkiaan Uuden testamentin kuvaukset Jumalan Pojasta ja hänen ihmiseksi tulostaan eivät ole yksi ja yhtenäinen kertomus. Yhdessä ne antavat hänestä sen kuvan, jota kirkko opettaa. Joulua ajatellen ydin voisi olla sanoissa ”Teille on syntynyt Vapahtaja.”

Kirjoittaja on rovasti ja notaari.
Marja-Sisko Aalto