Ämpäreitä virkaa hakeneille!

Kuopion hiippakunnassa vaihtuu noin kahden vuoden sisällä neljännes kirkkoherran viran haltijoista. Hyvin monen eläkkeelle siirtyminen osuu samoihin aikoihin.


Tuomiokapitulissa eläteltiin toiveita, että työttömyyttä tai urakierron hitautta valittavat nuoret teologit riemurinnoin rientävät hakemaan vapautuvia virkoja. Onhan joka vuosi huomattavan monta johtamistaidon kurssien kautta virkaan pätevöityviä.


Vaan toisin on käynyt. Hyvä jos on saatu yksi hakija virkaa kohti.


Miksi kirkkoherran virka ei houkuttele? Sitä saisi pohtia painavammallakin foorumilla.


Palkka on yksi selitys, ehkä vielä painavampana rannaton työkenttä ja työn muuttuminen yhä enemmän kirjoituspöydän takaa tehtäväksi. Moni papin kutsumuksen saanut kun tahtoisi kiertää pitäjällä eikä laatia turvaselvityksiä, tilastoja tai vapaa-aikasuunnitelmia. Syitä on varmasti muitakin.


Esitin juuri kahvipöydässä ajatuksen, joka on vapaasti käytettävissä:

• Tuomiokapituli lahjoittaa logollaan varustetun muoviämpärin jokaiselle kirkkoherran virkaa hakeneelle!

Vähän on tarpeen

Olen jäämässä pian vuosilomalla ja sen jälkeen eläkkeelle.
Johan sitä tuli oltua pappina yli 40 vuotta.
Joku kysyi, mitä jättäisin nuoremmille henkiseksi perinnöksi. Hän varmaan toivoi jotakin hyvin syvällistä ja pitkään pohdiskeltua.
Enpä tiedä. Paperinmakuista tai harvojen ymmärtämää en halua lausua.
Enemmän uskon olevani tässä Lutherin linjoilla, joka lupasi kaikki kirjansa poltettaviksi, kunhan jätetään Katekimukset ja Sidottu ratkaisuvalta.
Samaan tapaan huomaan, että elämä opettaa keskittymään olennaiseen. Mitenkään laajempaa tai syvempää tietämistä väheksymättä huomaan miettiväni usein kristinuskon peruskysymyksiä. Vaikkapa p. Anselmin kanssa sitä, miksi Jumala tuli ihmiseksi.
Paavali halusi tuntea vain Kristuksen ja hänet ristiinnaulittuna.
Ei siihen ole paljon lisäämistä. Jos nyt kuitenkin se, että pidetään välit kunnossa myös ihmisten kesken. Ainakin jos se meistä riippuu.